Minä olen rasisti

Julkaistu Kirjoittanut aheinonenova

Olen rakastanut ja rakastan ihmisiä joiden ihonväri poikkeaa omastani.

Olen myös puolihuomaamatta siirtänyt käden laukulleni metrossa kun viereeni on pysähtynyt musta mies. Olen huomannut pelkääväni nähdessäni ensimmäistä kertaa burkhaan pukeutuneen ihmisen. Olen antanut pomoni kutsua ihmisiä neekereiksi, koska pelkäsin menettäväni työpaikkani jos kritisoisin hänen kielenkäyttöään ja asennettaan.

Kun kaikki viisitoista tuhatta ihmistä, minä mukaan lukien, hurrasivat monikulttuurisen Suomen puolesta Kansalaistorilla Meillä on unelma -mielenosoituksessa, tunsin piston sydämessäni. Vaikka olin mielelläni osa avarakatseista ja suvaitsevaa ”meitä”, vastapainoa ”niille”, ahdasmielisille kansallismielisille konservatiiveille, jotka kokevat monikulttuurisuuden uhkana, oloni ei tuntunut täysin rehelliseltä. Hengailenhan kuitenkin kaiken aikani muiden valkonaamojen kanssa, koulussa, kotona ja työpaikoilla.

Siinä missä on tietenkin tärkeää vastustaa rasismia ääneen, on oltava tarkkana sen kanssa, milloin ääneen sanoittaminen muuttuu oman hyvisidentiteetin rakentamiseksi ja itsensä olalle taputtamiseksi. On oltava tarkkana siitä, tapahtuuko äänen avaaminen yhteisessä puistojuhlassa samanmielisten kanssa, vai oikeasti siellä, missä arjen rasismi ilmenee. Umayya Abu-Hanna puhui jo vuosia sitten siitä, miten suomalaista rasismia pitää hiljaa yllä ” […] se akateemisesti koulutettu, liberaali ja kansainvälinen porukka, joka puhuu monikulttuurisuuden tärkeydestä”. Se porukka, joka ei julista valkoista ylivaltaa Facebookissa tai huutele kadulla ohikulkijoille. Me.

Abu-Hannan mukaan suomalainen keskiluokka pitää hiljaa huolen siitä, että maahanmuuttajataustaiset ihmiset eivät pääse nousemaan Suomessa talouden, politiikan tai kulttuurin valta-asemiin. Myös maahanmuuttajataustainen opettaja, poliisi tai kirjaston virkailija on Suomessa harvinaisuus. Samasta asiasta puhuu tällä videolla Harvardista valmistunut Fadumo Dayib, joka ei korkeakoulutuksestaan huolimatta pääse Suomessa eteenpäin hänelle maahanmuuttajana varatusta sairaanhoitajan roolista.

Olisi tietysti hyvä alku, ettei kenenkään tarvitsisi pelätä väkivaltaa kadulla ihonvärinsä vuoksi. Se ei kuitenkaan riitä. Se ei poista rasismia yhteiskunnastamme. Sitä alitajuista uskomusta ja normia, jonka mukaan valkoinen ihonväri tekee ihmisestä kaikin tavoin muita paremman. Kukaan valkoinen suomalainen ei elä siitä normista irrallaan. Arjen rasismi syntyy niissä tilanteissa, joissa ei-suomalaiset nimet sivuutetaan työpaikkojen rekrytointiprosesseissa, joissa vaihdat kadun puolta illalla kun vastaasi kävelee arabi, joissa kosketan tahtomattani laukkuani metrossa. Normi on meihin sisäänkirjoittautunut ja se elää pienistä eleistämme.

Edes se, että parhaan ystävän, puolison tai kummilapsen iho on eri värinen, ei välttämättä auta. Tuttu ihminen voi erottua yksilöksi ja silti suhde ”kaikkiin muihin” voi toistaa rasistisia eleitä ja erilaisuuden pelkoa. Yksilöiden sijaan asenteemme syntyy ryhmiä koskevista mielikuvista ja tarinoista.

Samaan aikaan olemme osa rakenteellista, institutionalisoitunutta rasismia. Rahoitamme Euroopan unionin Frontex-virastoa, jonka rajavartiointi pakottaa siirtolaiset entistä vaarallisempiin matkoihin kohti Eurooppaa. Sen sijaan, että vaarallisten matkojen syitä katsottaisiin tarkemmin, Euroopan syyttävä sormi osoittaa salakuljettajia kun Välimeren joukkokuolemista tulee puhe. Harva jaksaa pohtia, miten lähtökohtaisen rasistista maahanmuuttopolitiikkamme on: miten varaamme oikeuden liikkuvuuteen vain itsellemme, miten kiellämme toisilta paremman elämän tavoittelun, vaikka oma vaurautemme perustuu toisten tekemään halpatyöhön, miten ongelmallista siirtolaisten kutsuminen ”laittomiksi” on. Anna Kontulan sanoin: ”[…] todellinen valta ei pidä ääntä itsestään. Tässä maassa tehdään jatkuvasti viranomaispäätöksiä ja säädetään lakeja, jotka asettuvat vähintäänkin samalle janalle Immosen yöllisten fantasioiden kanssa.”

Uskon, että tottumus auttaa osittain. Uskon, että pääkaupunkiseudun yläkoululaisten rasismi on heikompaa verrattuna maamme muuhun väestöön. He ovat tottuneet pienestä lähtien eri taustoista tuleviin luokkakavereihin, toisin kuin kaikki me, joiden kotiseuduilla jo naapurikunnasta muuttaminen oli tapaus. Tottumus ei kuitenkaan muuta mitään jos tottumuksen rinnalla vanhat normit ja yhteiskunnalliset käytännöt jatkavat elämäänsä. Niitä vastaan täytyy taistella tietoisesti.

Hävettää helvetisti, että olen suojellut omaa työpaikkaani ja kuunnellut pomon rasistisia juttuja muina naisina. On kuitenkin tärkeää huomata miten me hyödymme rasismista. Siitä, että toiset siivoavat jälkemme ja pesevät ravintoloissa astiamme. Siitä, että muut jossain kaukana valmistavat kulutustavaramme. Siitä, että sain tarvitsemani työpaikan helpommin koska pomo ei palkannut maahanmuuttajia.

Niin kauan kun annamme hiljaisen hyväksyntämme EU:n maahanmuuttopolitiikalle, kehitysavun leikkauksille, maahanmuuttajien alisteiselle asemalle työmarkkinoilla ja niille tahattomille, pienille eleille, ajatuksille ja tunteille, joita erilaisuus meissä herättää, puistokonsertissa hurraaminen ei paljoa auta. Me olemme rasisteja kaikki.

12 kommenttia artikkeliin ”Minä olen rasisti”

  1. Kiitos Anna hienosta tekstistä. Omana itsenään ja omalla nimellä olen minäkin päättänyt jatkaa. Kaikkea hyvää sinulle.

    Tykkää

  2. Totta puhut, hiljaiseen rasismiin on paljon vaikeampi puuttua kuin öykkäröintiin. En kyllä itsekään alkaisi pomoani ojentaa huonoista sanavalinnoista tai asenteista. Jossain työpaikassa se voisi olla ihan ok, mutta veikkaan, ettei sellaisissa työpaikoissa ole rasismia. Niitäkin on! Pääkaupunkiseudun yläkoululaisten rasismista en tiedä, kun en koskaan ole siellä asunut. Asun pikkupaikkakunnalla ja lasteni luokkatovereina on / on ollut arabeja, venäläis- ja virolaistaustaisia, sekä mustaihoisia. En ole huomannut heissä ennakkoluuloja ulkomaalaistaustaisia ihmisiä kohtaan. Itsellänikään ei mielestäni ollut ennakkoluuloja, vaan olin utelias ja ihmeissäni, kun näin livenä ensimmäisen mustaihoisen ihmisen 70-luvulla. Silloin se oli pikkukaupungissa harvinaista, mutta nykyään ei. Minä uskon, että kotikasvatus on kaikkein tärkein tässä asiassa.

    Tykkää

  3. ”Olen myös puolihuomaamatta siirtänyt käden laukulleni metrossa kun viereeni on pysähtynyt musta mies. Olen huomannut pelkääväni nähdessäni ensimmäistä kertaa burkhaan pukeutuneen ihmisen.”
    Nämä ovat opittuja ennakkoluuloja, joista huomioidessaan ne, voi oppia pois. Ennakkoluulo ja rakenteellinen syrjintä eivät ole täysin sama asia, kuin rasismi. Riippuu siitä, pitääkö ennakkoluulojaan oikeutettuina ja etnistä syrjintää hyväksyttävänä (esimerkiksi, onko ok, että joku muu kuin valkoinen heteromies saa olematonta palkkaa surkeissa työoloissa tehdystä työstä vai onko orjatyö ylipäätään väärin oli tekijä kuka vaan). Nämä asiat on hyvä tiedostaa ja pyrkiä toimimaan ei-syrjivällä ja ei-ennakkoluuloisella tavalla. Ei kannata tuudittautua kuvittelemaan ettei rasismille voi mitään.

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista anna! Itse ajattelen niin (ja mitä yritin tässä tekstissäkin aukaista) että ennakkoluulot syntyvät koko yhteiskuntamme läpäisevästä rasismista. Jos koko rasismin rakennetta haluaa horjuttaa, pitää puuttua niihin pienempiinkin eleisiin, missä se manifestoituu. Siksi en todellakaan ajattele, että rasismille ei voi mitään, vaan että sitä vastaan pitää toimia enemmän, tarkemmin ja tietoisemmin.

      Tykkää

  4. Ooks sä ny ihan tosissas et olet rasisti? Tai puhutko vain paskaa ja yrität sittenkin vain kertoa että pelkäät tuntematonta, just niin kuten ihminen aina on tehnyt jo ennen jeesuksen tuloa ja menoa, ennenkuin meidän laji vaelsi maailman päällä. Että oletkin sitten vain ihminen vaikka haluaisit päästä eteenpäin ja eroon niistä tunteista joista et tykkää. Sano sitten se ja ei se että olet rasisti joka syrjii ihmisiä koska heillä on eri ihoväri kuin sinulla. Ja älä väitä että muutkin ovat rasisteja ja jakaavat sellaisen ajatusmaailman sinun kanssasi.

    Tykkää

    2. Ehkä kirjoittaja tässä nyt tarkoitti sitä, että vaikka kukaan ei välttämättä rasistiksi identifioituisikaan niin voi hyvin useasti joko hyötyä syrjivistä rakenteista tai tiedostamattaan pitää niitä yllä. Se ei tee ihmisestä ”syyllistä” rasismiin, vaikka voikin tahattomasti myötävaikuttaa siihen.

      Tämä tiedostamaton, ”passiivinen” rasismi on mun mielestä kyllä hyvä tunnustaa ja pyrkiä vaikuttamaan myös siihen. Ei pidä mennä ”mutta enhän minä ole rasisti” -puolustuskannalle vaan miettiä ja tunnustaa miten on saattanut hyötyä rasismista syrjivän työnantajan vuoksi tai miten sitä saattaa metroesimerkin tavoin tiedostamattaan pitää yllä.

      Tykkää

  5. Jos ottaa laukkunsa vierestään syliinsä esimerkiksi bussissa tummaihoisen lähestyessä, onko se rasismia vai istumapaikan vapauttamista? Jos tuntematon lähestyy, miksi laukusta tiukemman otteen otto on rasismia, jos lähestyjä on ihonväriltään valkoisesta eroava?
    ”Rasismista” on tullut muoti-ilmiö, eikä valkoihoisesta poikkeavia kusipäitä saa ottaa tilille teoistaan tai kommenteistaan ellei halua tulla leimatuksi rasistiksi.

    Tykkää

    1. Hei Milla! Siksi, että en olisi koskaan tarttunut laukkuuni kiinni jos viereen olisi liikkunut valkoinen ihminen. On rasistista ajatella, että tummaihoisen ihminen on todennäköisesti varas. Viimeinen virkkeesi on siinä mielessä totta, että rasististen kommenttien laukomisesta on todellakin tullut Suomessa valitettava muoti-ilmiö.

      Tykkää

      1. Siinähän turhautumiseni piileekin. Jos on normaalisti sellaista tyyppiä, joka on ihon väristä riippumatta tuntemattomien kanssa varautunut, on vaikeaa ryhtyä vakuuttelemaan toista siitä, että näin toimisi joka tapauksessa. Teosta voi kantasuomalaiskriittinen tahi muu rasisminvastainen taho tuohtua ja lyödä ”arkipäivän rasismi” -kortin pöytään – nimimerkillä ”kokemusta on”.
        Ymmärrän toki, että on rasistista varjella käsilaukkuaan tarkemmin vain siksi, että lähistöllä on muitakin kuin valkoihoisia, mutta nykyään voi tulla syytetyksi rasismista vain siksi, että ei laske puolustustaan normaalitasolta nollaan aina, kun lähistöllä on muitakin kuin valkoihoisia. Tämä ei ole enää tasa-arvoa, vaan ulkomaista syntyperää omaavien lellittelyä kantasuomalaisten kustannuksella. Mielestäni jokainen ansaitsee yhtäläisen kohtelun ihonväristä riippumatta, ja itse tulen jatkossakin olemaan tuntemattomia kohtaan varautunut – heidän ihonväristään riippumatta. Kimppuuni voi käydä niin valko- kuin tummaihoinenkin. Luottamukseni tulee ansaita, eikä siihen riitä se, että kuuluu johonkin rotuun tai kansakuntaan.
        Ymmärsit myös väärin kommenttini ”rasismista” muoti-ilmiönä. Lainausmerkeillä on tarkoitus. Rasististen kommenttien laukominen on ollut huomattavasti yleisempää ennen vanhaan kuin nykyään; otetaanpa esimerkiksi vanhat koulukirjat, jotka häpeilemättä puhuvät ”neekereistä” ihmissyöjinä. On vain hyvä, että se asenne on vauhdilla kuolemassa.
        ”Rasismilla” tarkoitin sitä, että asioissa, joissa ihonvärillä ei todellekaan ole mitään tekemistä asian kanssa, annetaan ulkosuomalaista syntyperää oleville erityisvapauksia rasismisyytösten pelossa, joita valkoihoinen suomalainen ei saisi. Suomalaista saa syyttää rasismista, mikäli hän kohtelee ulkomaalaistaustaista samoin kuin kantasuomalaista. Tämä ei aja tasa-arvoasioiden etua yhtään sen enempää, kuin perinteinen rasismikaan.

        Tykkää

Jätä kommentti